Elefanttisafarilla.
Viimeinen valokuva (ja melkeinpä muistikuvakin). Paria minuuttia myöhemmin fantti kilahtaa aivan täysin ja ryntää metsään, kolhien meitä oksiin ja puihin. Koittaen pudottaa turhan painon selästään. Roikumme korissa vartin verran voimiemme edestä ennen kuin läskipallo rauhoittuu ja pääsemme palaamaan kädet verillä lähtöpaikalle.
Ei jumalauta koskaan enää norsun selkään, ei koskaan!